Blogi
Tähtisiemen työelämässä osa 1
Nyt ajattelin avata kunnon huuhaa-oven; arvioin ajan ja itseni olevan kypsä siihen. Kirjoitan tänään tähdistä tippuneista tyypeistä (myös itseäni esimerkkinä käyttäen), millaisia piirteitä tai koodeja heissä/meissä on ja miten ne vaikuttavat sekä suotuisasti että haitallisesti elämässämme.
Katsotaan, kuinka pitkälle pääsemme tässä ensimmäisessä osassa, voipi olla, ettei vielä työelämään asti. Siksi toteankin jo nyt, että tästä tulee useampiosainen sarja.
Tulimmeko avaruudesta?
Ennen kuin sukellan aiheeseen syvemmin, valotan hieman näkökulmaani. Tähtisiemen on new age -termi, johon törmäsin vuonna 2017.
Tähtisiemen tarkoittaa henkilöä, joka kokee ihmiset ja olon maapallolla kummallisena. Hän ei ota olemassaoloa itsestäänselvyytenä. Hän saa usein huomata, että hänen tapansa kokea ja nähdä poikkeaa muista ja siksi olo on välillä yksinäinen, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Hän kyseenalaistaa auktoriteetit ja on herkkä havaitsemaan, milloin kaikki ei ole kohdallaan.
Tähtisiemen ei ole yksin Tellus-matkallaan. Tähtisiemenmyyttiin liittyy ajatus, että monia olentoja eri tähtijärjestelmistä kuten Siriukselta on syntynyt ihmisiksi auttamaan maapalloa. Se kolahti, tunnistin tai muistin jotakin.
Työskentelin tähtisiemen-käsitteen kanssa kuten yleensä henkisellä tutkimusmatkallani. Jos jokin käsite tai idea auttoi ymmärtämään itseäni, tuotti oivalluksia ja helpotuksen tunnetta (kun jokin jolle ei ole ollut sanoja tai kontekstia) saattoi tulla esiin, se sai päästä jatkoon.
Kertomus taivaasta alas laskeutuvasta olennosta, jolla on tehtävä maanpäällä, löytyy eri henkisistä traditioista ja maailmankuvista. Buddhalaisuudessa on bodhisattvat, valaistuneet olennot, jotka palaavat auttamaan niitä, joilla prosessi on vielä kesken. Jeesus on myös taivaallinen olento, jolla oli elämää suurempi tehtävä maanpäällä. Tässä ajassa monissa ihmisissä resonoi kertomus avaruudesta saapuneista, ihmisiksi syntyneistä olennoista.
Kun puhun kertomuksesta, en tarkoita, että se olisi sepitettä sanan tavanomaisessa mielessä, vaan tarkoitan jungilaisessa mielessä kollektiivisessa tietoisuudessa (ja tiedostamattomassa) elävää mallia, johon on latautunut psyykkistä energiaa. Se vaikuttaa ihmisten tunteissa ja ajatuksissa ja saa aikaan toimintaa.
Kahdeksanvuotiaana luin Suosikki-lehdestä jätevuorista ja tulevasta ympäristökriisistä. Se herätti pelkoa. Seuraavana iltana tulin ystäväni luota kotiin puiston halki. Oli kirkas talvi-ilta, maassa paksu lumihanki. Kävin hangelle makaamaan. Katselin tähtiä ja rauhoituin. Ymmärsin, että ne pysyvät siellä, vaikka minulle ja maapallolle kävisi miten. Samassa oivalsin, että oli syy, miksi olen syntynyt tänne. Tehtäväni on auttaa.
Saatat rakas lukija miettiä, mitä kirjoittaja yrittää nyt väittää. Olemmeko oikeasti avaruudesta?
Katson asiaa kvanttisesti eli savolaisittain: suattaa olla että ollaan, suattaa olla ettei. Nykyisestä maailmankuvastani käsin kallistun kyllä ajattelemaan, että tietoisuutemme ”juuri” on pikemminkin ylhäällä kuin alhaalla.
Jos asiaa tarkastelee myyttisestä näkökulmasta, kysymys ei ole oleellinen. Oleellista on, että myytti tavoittaa jotakin sisäisestä maailmasta ja kokemuksesta. Silloin myytti on elossa - ja huomaat itsekin olevasi elossa etkä vain olemassa.
Kirjoitan seuraavassa osassa tähtisiemenkoodeista, joilla tarkoitan ”sielunmuotoja”, jotka liittyvät sopeutumattomuuteen, itsenäisyyden ja riippumattomuuden vaalimiseen sekä herkkyyden ja rautaisen tahdon yhdistelmään. Ne kaikki ovat elämäntehtävän toteuttamisen kannalta olennaisia, mutta aiheuttavat myös hankaluuksia.
Pääset lukemaan osan kaksi tästä.